Keloid - Keloidi
☆ Saksan vuoden 2022 Stiftung Warentest -tuloksissa kuluttajien tyytyväisyys ModelDermiin oli vain hieman alhaisempi kuin maksullisiin telelääketieteen konsultaatioihin.
Ranteessa oleva leikkauksen jälkeinen keloidi, jota hoidettiin intralesionaalisella triamsinoloni-injektiolla. Vasemmalla puolella oleva upotettu eryteema-alue on hoidettu alue.
Lineaariset keloidit. Kun ne esiintyvät ylävartalon etuosassa, ne näkyvät usein lineaarisina.
Takakorvan keloidi
Jalkapohjissa olevat keloidit voivat olla epämiellyttäviä kävellä. Intralesionaaliset steroidi-injektiot suoritetaan yleensä useita kertoja.
Keloideja havaitaan yleisesti olkavarsissa.
Tyypillinen ilmentymä rintakeoidien.
References
Keloidit muodostuvat epätavallisen paranemisen seurauksena ihovaurion tai tulehduksen jälkeen. Geneettiset ja ympäristötekijät vaikuttavat niiden kehitykseen, ja afrikkalaisista, aasialaisista ja latinalaisamerikkalaisista syntyperäisistä tummempiihoisista yksilöistä esiintyy enemmän. Keloidit syntyvät, kun fibroblastit muuttuvat yliaktiivisiksi ja tuottavat liikaa kollageenia ja kasvutekijöitä. Tämä johtaa suurten, epänormaalien kollageenikimppujen muodostumiseen, jotka tunnetaan nimellä keloidinen kollageeni, sekä fibroblastien lisääntymistä. Kliinisesti keloidit näkyvät kiinteinä, kumimaisina kyhmyinä aiemmin loukkaantuneilla alueilla. Toisin kuin tavalliset arvet, keloidit ulottuvat alkuperäisen traumakohdan ulkopuolelle. Potilaat voivat kokea kipua, kutinaa tai polttavaa. Saatavilla on erilaisia hoitoja, mukaan lukien steroidi-injektiot, kryoterapia, leikkaus, sädehoito ja laserhoito.
Keloids result from abnormal wound healing in response to skin trauma or inflammation. Keloid development rests on genetic and environmental factors. Higher incidences are seen in darker skinned individuals of African, Asian, and Hispanic descent. Overactive fibroblasts producing high amounts of collagen and growth factors are implicated in the pathogenesis of keloids. As a result, classic histologic findings demonstrate large, abnormal, hyalinized bundles of collagen referred to as keloidal collagen and numerous fibroblasts. Keloids present clinically as firm, rubbery nodules in an area of prior injury to the skin. In contrast to normal or hypertrophic scars, keloidal tissue extends beyond the initial site of trauma. Patients may complain of pain, itching, or burning. Multiple treatment modalities exist although none are uniformly successful. The most common treatments include intralesional or topical steroids, cryotherapy, surgical excision, radiotherapy, and laser therapy.
Keloids result from abnormal wound healing in response to skin trauma or inflammation. Keloid development rests on genetic and environmental factors. Higher incidences are seen in darker skinned individuals of African, Asian, and Hispanic descent. Overactive fibroblasts producing high amounts of collagen and growth factors are implicated in the pathogenesis of keloids. As a result, classic histologic findings demonstrate large, abnormal, hyalinized bundles of collagen referred to as keloidal collagen and numerous fibroblasts. Keloids present clinically as firm, rubbery nodules in an area of prior injury to the skin. In contrast to normal or hypertrophic scars, keloidal tissue extends beyond the initial site of trauma. Patients may complain of pain, itching, or burning. Multiple treatment modalities exist although none are uniformly successful. The most common treatments include intralesional or topical steroids, cryotherapy, surgical excision, radiotherapy, and laser therapy.
Nykyinen tutkimus viittaa siihen, että silikonigeeli tai -kalvo yhdessä kortikosteroidi-injektioiden kanssa on keloidien ensisijainen hoito. Myös muita hoitoja, kuten leesionaalinen 5-fluorourasiili (5-FU) , bleomysiini tai verapamiili, voidaan harkita, vaikka niiden tehokkuus vaihtelee. Laserhoito yhdistettynä kortikosteroidi-injektioihin tai paikallisiin steroideihin okkluusiossa voi parantaa lääkkeiden tunkeutumista. Vastahakoisten keloidien kohdalla kirurginen poisto ja välitön sädehoito on osoittautunut tehokkaaksi. Lopuksi silikonipäällysteen ja painehoidon on osoitettu vähentävän keloidin uusiutumisen todennäköisyyttä.
Current literature supports silicone gel or sheeting with corticosteroid injections as first-line therapy for keloids. Adjuvant intralesional 5-fluorouracil (5-FU), bleomycin, or verapamil can be considered, although mixed results have been reported with each. Laser therapy can be used in combination with intralesional corticosteroids or topical steroids with occlusion to improve drug penetration. Excision of keloids with immediate post-excision radiation therapy is an effective option for recalcitrant lesions. Finally, silicone sheeting and pressure therapy have evidence for reducing keloid recurrence.
Current literature supports silicone gel or sheeting with corticosteroid injections as first-line therapy for keloids. Adjuvant intralesional 5-fluorouracil (5-FU), bleomycin, or verapamil can be considered, although mixed results have been reported with each. Laser therapy can be used in combination with intralesional corticosteroids or topical steroids with occlusion to improve drug penetration. Excision of keloids with immediate post-excision radiation therapy is an effective option for recalcitrant lesions. Finally, silicone sheeting and pressure therapy have evidence for reducing keloid recurrence.
Tällä hetkellä ei ole olemassa kaikille sopivaa hoitoa, joka takaa jatkuvasti alhaisen keloidien uusiutumisen. Kasvuvaihtoehdot, kuten lasereiden käyttö steroidien rinnalla tai 5-fluorourasiilin yhdistäminen steroideihin, ovat kuitenkin osoittautuneet lupaaviksi. Tulevaisuuden tutkimus voisi keskittyä siihen, kuinka hyvin uudet hoidot, kuten autologinen rasvansiirto tai kantasolupohjaiset hoidot, toimivat keloidien hallinnassa.
There continues to be no gold standard of treatment that provides a consistently low recurrence rate; however the increasing number of available treatments and synergistic combinations of these treatments (i.e., laser-based devices in combination with intralesional steroids, or 5-fluorouracil in combination with steroid therapy) is showing favorable results. Future studies could target the efficacy of novel treatment modalities (i.e., autologous fat grafting or stem cell-based therapies) for keloid management.
There continues to be no gold standard of treatment that provides a consistently low recurrence rate; however the increasing number of available treatments and synergistic combinations of these treatments (i.e., laser-based devices in combination with intralesional steroids, or 5-fluorouracil in combination with steroid therapy) is showing favorable results. Future studies could target the efficacy of novel treatment modalities (i.e., autologous fat grafting or stem cell-based therapies) for keloid management.
Arvet ovat yleinen osa ihovaurioiden jälkeistä paranemisprosessia. Ihannetapauksessa arpien tulisi olla tasaisia, ohuita ja ihonvärin mukaisia. Monet tekijät voivat johtaa huonoon haavan paranemiseen, kuten infektio, heikentynyt verenkierto, iskemia ja trauma. Paksut, ympäröivää ihoa tummemmat tai liiallisesti kutistuvat arvet voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia sekä fyysisen toiminnan että henkisen terveyden kannalta.
Scars are a natural and normal part of healing following an injury to the integumentary system. Ideally, scars should be flat, narrow, and color-matched. Several factors can contribute to poor wound healing. These include but are not limited to infection, poor blood flow, ischemia, and trauma. Proliferative, hyperpigmented, or contracted scars can cause serious problems with both function and emotional well-being.
Scars are a natural and normal part of healing following an injury to the integumentary system. Ideally, scars should be flat, narrow, and color-matched. Several factors can contribute to poor wound healing. These include but are not limited to infection, poor blood flow, ischemia, and trauma. Proliferative, hyperpigmented, or contracted scars can cause serious problems with both function and emotional well-being.
Keloidisia arpia nähdään useammin afrikkalaisilla, aasialaisilla tai latinalaisamerikkalaisilla ihmisillä. 10–30-vuotiailla ihmisillä on suurempi taipumus kehittää keloidi kuin vanhuksilla.
Vaikka ne ilmenevät yleensä vamman kohdalla, keloidi (keloid) voi syntyä myös spontaanisti. Ne voivat ilmaantua lävistyskohdassa ja jopa jostain niin yksinkertaisesta syystä kuin näppylästä tai naarmusta. Ne voivat ilmetä vakavan aknen tai vesirokon arpeutumisen, haavakohdan infektion, alueen toistuvan trauman, liiallisen ihon jännityksen seurauksena haavan sulkeutumisen aikana tai vieraan kappaleen seurauksena haavassa.
Keloidiarvet voivat kehittyä leikkauksen jälkeen. Ne ovat yleisempiä joissakin paikoissa, kuten rintakehän keskiosassa (sternotomiasta), selässä ja hartioissa (johtuu tavallisesti aknesta) ja korvan lohkoissa (korvan lävistyksistä). Niitä voi esiintyä myös lävistyksissä. Yleisimmät täplät ovat korvalehdet, käsivarret, lantion alue ja kaulusluun päällä.
Saatavilla olevia hoitoja ovat painehoito, silikonigeelikalvo, leesion sisäinen triamsinoloniasetonidi, kryokirurgia, sädehoito, laserhoito, interferoni, 5-FU ja kirurginen leikkaus.
○ Hoito
Hypertrofiset arvet voivat parantua antamalla 5–10 intraleesionaalista steroidi-injektiota 1 kuukauden välein.
#Triamcinolone intralesional injection
Laserhoitoa voidaan kokeilla arpeutumiseen liittyvään eryteemaan, mutta triamsiniloni-injektiot voivat myös parantaa punoitusta tasoittamalla arpia.
#Dye laser (e.g. V-beam)