Lisää tietoa ― Suomalainen

Urticaria esiintyy yleensä voimakkaasti kutiavina ja kohotettuina olkapäissä. Joskus siihen liittyy myös taustakudosten turvotusta. Hoito sisältää ensisijaisesti laukaisimien välttämisen, jos ne ovat tiedossa. Ensilinjan lääkitys koostuu uusista antihistamiineista, joita voidaan tarvittaessa säätää suurempiin annoksiin. Muita lääkkeitä, kuten vanhemmat antihistamiinit, H2‑salpaajat, leukotrieenireseptoriantagonistit, vahvemmat antihistamiinit ja lyhytaikaiset kortikosteroidit, voidaan lisätä lisätukena. Tapauksissa, joissa nokkosihottuma jatkuu näistä toimenpiteistä huolimatta, potilaat voidaan ohjata erikoislääkärin vastaanotolle lisähoitoihin, kuten omalizumab tai cyclosporine.
Urticaria commonly presents with intensely itchy raised welts. It is sometimes accompanied by swelling of the underlying tissues. Treatment primarily involves avoiding triggers, if known. First-line medication includes newer antihistamines, which can be adjusted to higher doses if needed. Other medications like older antihistamines, H2 blockers, leukotriene receptor antagonists, stronger antihistamines, and short courses of corticosteroids can be added as extra support. In cases where urticaria persists despite these measures, patients might be referred to specialists for additional therapies such as omalizumab or cyclosporine.

Tässä katsauksessa esitetään viimeisimmät ohjeet nokosihottuman hoitoon ja tarjotaan uusia käsityksiä sen syistä.
This review outlines the latest guidelines for treating urticaria and offers new understandings of its causes.

Second-generation H1-antihistamines (e.g., cetirizine, loratadine, fexofenadine), Omalizumab, Ciclosporin, and short courses only of systemic corticosteroids