Lisää tietoa ― Suomalainen

Vitiligo on yleinen ihosairaus, joka aiheuttaa valkoisia laikkuja iholla melanosyyttien häviämisen vuoksi. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että se on autoimmuunisairaus. Vaikka sitä pidetään usein kosmeettisena ongelmana, se voi vaikuttaa syvästi henkiseen hyvinvointiin ja jokapäiväiseen elämään. Vuonna 2011 asiantuntijat luokittelivat segmental vitiligo -nimisen tyypin erikseen muista.
Vitiligo is a common skin disorder that causes patches of white skin due to the loss of melanocytes. Recent research shows it's an autoimmune disease. While it's often seen as a cosmetic issue, it can deeply affect mental well-being and daily life. In 2011, experts classified a type called segmental vitiligo separately from others.

Aktiivisilla vitiligopotilailla on useita hoitovaihtoehtoja, kuten systeemiset glukokortikoidit, valohoito ja systeemiset immunosuppressantit. Vakaat vitiligopotilaat voivat saada helpotusta paikallisista kortikosteroideista, paikallisista kalsineuriinin estäjistä, valohoidosta ja elinsiirtotoimenpiteistä. Viimeaikaiset edistysaskeleet vitiligon taustalla olevien prosessien ymmärtämisessä ovat johtaneet kohdennettujen hoitojen kehittämiseen. Tällä hetkellä JAK inhibitors (JAK‑inhibiittorit) ovat lupaavimpia, ja ne tarjoavat hyvän siedettävyyden sekä toiminnalliset tulokset, vaikka piilevien infektioiden aktivoitumisriski ja muiden immunosuppressiivisten aineiden kanssa esiintyvät systeemiset sivuvaikutukset ovatkin olemassa. Meneillään olevan tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa vitiligon kehittymiseen osallistuvat keskeiset sytokiinit (IFN‑γ, CXCL10, CXCR3, HSP70i, IL‑15, IL‑17/23, TNF). Näiden sytokiinien estäminen on osoittautunut lupaavaksi eläinmalleissa ja joissakin potilaissa. Lisäksi miRNA‑based therapeutics ja adoptive Treg cell therapy ovat käynnissä.
Current models of treatment for vitiligo are often nonspecific and general. Various therapy options are available for active vitiligo patients, including systemic glucocorticoids, phototherapy, and systemic immunosuppressants. While stable vitiligo patients may benefit from topical corticosteroids, topical calcineurin inhibitors, phototherapy, as well as transplantation procedures. Recently, a better understanding of the pathophysiological processes of vitiligo led to the advent of novel targeted therapies. To date, JAK inhibitors are the only category that has been proved to have a good tolerability profile and functional outcomes in vitiligo treatment, even though the risk of activation of latent infection and systemic side effects still existed, like other immunosuppressive agents. Research is in progress to investigate the important cytokines involved in the pathogenesis of vitiligo, including IFN-γ, CXCL10, CXCR3, HSP70i, IL-15, IL-17/23, and TNF, the blockade of which has undergone preliminary attempts in animal models and some patients. In addition, studies on miRNA-based therapeutics as well as adoptive Treg cell therapy are still primary, and more studies are necessary.